Mekkovaihtarit

tiistai 22. marraskuuta 2016
Teksti: Anna Lehmuskoski / Mekkovaihtarit






Tervetuloa Mekkovaihtareihin, joissa ei oikeastaan ole kyse sinusta.

Laajasti ajatellen Mekkovaihtareiden idea on syntynyt oman ”vaateajatteluni” kehityksen myötä ja tapahtuman juuret voidaan siten jäljittää aina vuoteen 2007. Olin sen vuoden alussa lähtenyt au pairiksi suomalaiseen perheeseen, joka oli vuoden 2004 tsunamin jälkeisessä maailmassa muuttanut töihin kehitysyhteistyöhankkeeseen Malediiveille keskelle Intian valtamerta. Tuo au pair-aikani ei kestänyt kuin puoli vuotta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna nuo Etelä-Aasiassa vietetyt kuusi kuukautta ovat olleet omalle identiteetilleni, maailmankuvalleni ja myös vaatteisiin liittyvälle ajattelulleni valtavan merkityksellistä aikaa.

Olin Malediiveille saapuessani 19-vuotias melko tavallinen suomalainen nuori nainen. Olin asunut koko siihenastisen elämäni Keski-Suomessa ja sisäistänyt vahvasti tietynlaisen tavan kategorisoida ihmisiä, hahmottaa itseään suhteessa toisiin ja rakentaa omaa itsetuntoani. En ole ikinä ajatellut olevani mitenkään erityisen kaunis ja varsinkin parikymppisenä oma ulkonäköni oli mielestäni hiukan karrikoidusti sanottuna kokoelma erilaisia virheitä, joita piti pyrkiä peittämään ja korjaamaan. Tällaisesta minäkuvasta käsin ajattelin, että vaikka en mielestäni ihmisenä ollut kovin hääppöinen, niin kauniilla ja muodikkailla vaatteilla pystyisin korvaamaan puutteita. Niinpä vaatteet, niiden ostaminen ja itseni ilmaiseminen pukeutumiseni kautta olivat minulle tärkeitä asioita ja muistan järkeilleeni jotain sellaista, että jos en ole järin kaunis, niin sentään kuitenkin muotitietoinen.

Elämä Malediiveilla kuitenkin opetti silloiselle itselleni hyvin pian sen, että se mikä Suomessa oli muodikasta, tavoiteltavaa ja “coolia”, ei totisesti ollut sitä muualla - ja päinvastoin. Malediivit on turistisaarien ulkopuolisessa elämässä muslimimaa, mikä asetti pukeutumiselle tietyt vaatimukset, ja malediivilaiset naiset meihin suomalaisiin verrattuna pieniä, siroja ja eksoottisen kauniita. Kun kävelin täyteen tungetun pääkaupunkisaaren ahtaita katuja tasaisessa 30 asteen lämpötilassa muistan tunteneeni itseni isoksi, hikiseksi, valkoiseksi norsuksi, joka oli heitetty paljeteista, kiehkuraisista koristekuvioista ja kirkkaista väreistä pitävien Disney-prinsessojen joukkoon. Lyhyesti sanottuna en ollut yhtään cool enkä edes tunnistanut vallitsevaa pukeutumiskoodistoa.


Vaiherikkaan Etelä-Aasian matkani yhtenä mutkana jouduin viisumivaikeuksien vuoksi lähtemään Malediiveilta melkein koko huhtikuuksi evakkoon Bangladeshiin. Matkailu varmasti ainakin lähes aina avartaa, mutta vaappuvan lentokoneen laskeutuessa Dhakan kentälle maahan, joka mielestäni näytti ydinräjähdyksen kokeneelta, muistan maailmankuvan avartuneen hetkessä kilometrejä. Malediivit oli saanut vaatteisiin nojanneen itsetuntoni pois kartalta jo valmiiksi, ja Bangladeshin tuoma lisä vaateajatteluuni oli tajuaminen, että se, mikä oli Suomessa minun tyylitajuni ilmaisemista ja imagon rakentamista olikin täällä jonkun työ. Ne samat vaatteet, joita olin Jyväskylän Forum-kauppakeskuksessa hipelöinyt, olivat olleet näissä räjähtäneen näköisissä vaatetehtaissa joskus aiemmin jonkun paikallisen naisen (tai lapsen) ommeltavana.

Nyt melkein kymmenen vuotta au pair-aikaani myöhemmin mietin edelleen omaa vaateajatteluani ja sen kytkeytymistä globaaliin maailmaan. Pukeutumisessani kun ei ole kyse vain minusta vaan jokaiseen omistamaani vaatekappaleeseen liittyy muita ihmisiä ainakin kolmella tavalla.

1. Ensiksikin siten, että muoti ja hyvännäköisyys ovat vahvasti sosiaalisia ja kulttuurisidonnaisia asioita. Yhtenä vuonna meillä kaikilla on lantiofarkut, pastellivärejä tai kammottavan sivulla oleva jakaus ja kymmenen vuoden päästä hiukan nolona nauramme vanhoille kuville siltä ajalta. Muodin sattumanvaraisuuden ja muutosalttiuden tajuaminen on saanut minut suhtautumaan oman ulkonäköni ”vikoihini” armollisemmin ja auttanut ymmärtämään, että oman itsetunnon hakeminen loputtoman vertailun kautta on toivoton tie. Itseään kannattaa rakastaa vaatteista huolimatta ja opetella katsomaan omaa peilikuvaansa hyväksynnällä ja ihailulla.

2. Toiseksi omassa pukeutumisessani ei ole koskaan kyse vain minusta siksi, että joku on aina ommellut kaikki vaatteeni jonkinlaisissa työoloissa, joku kuljettanut ne Suomeen ja joku hyötynyt niistä taloudellisesti. Uusia vaatteita markkinoidaan meille voimakkaasti mielikuvien ja imagon avulla ja minäkeskeisten mainoskuvien tulvassa on helppo olla ajattelematta sitä, että joku on tosiasiassa tehnyt kaikki vaatteesi.

3. Kolmanneksi pukeutumisessa ei ole kyse vain sinusta siksi, että oma elinpiirisi määrittelee huomaamattasi paljon sitä, mitä ajattelet vaatteista. Elämme aikaa, jossa uudet vaatteet luovat statusta, shoppailua harrastetaan, sillä hankitaan hyvää mieltä ja vaatteista on tullut melkein kertakäyttötavaraa. Ajattelen edelleen, että vaatteisiin, niiden omistamiseen ja ostamiseen liittyy ja saakin liittyä paljon iloa, mutta samalla toivoisin itseni, oman lähipiirini ja laajemmin meidän rikkaiden länsimaiden alkavan miettiä vaateajatteluamme. Tarvitsetko niitä kaikkia vaatteita, joita ostat? Voisitko lainata jotain tai hankkia käytettynä? Mitä vaatteet ja niiden ostaminen sinulle merkitsee?

Oikeudenmukaisuus on tässä globaalissa maailmassa nähdäkseni oleelliselta osin tahtoa nähdä asioiden välisiä kytköksiä ja syy-seuraus-ketjuja. Toisin sanottuna vaatteiden ostaminen on totta kai omaa toimintaani ja koskee minua, mutta samalla jokaisen vaatteen takana on paljon muita ihmisiä. Lisäksi itse omalla vaatteisiin liittyvällä käyttäytymiselläni viestitän ainakin lähimmille ihmisilleni sitä, miten vaatteisiin ja niiden kytköksiin suhtaudun. Niinpä yksi syy järjestää Mekkovaihtarit onkin muistuttaa itseäni ja toivottavasti myös joitakin muita siitä, että vaatteissani ei ole kyse vain minusta. En halua pukeutua hyvin jonkun toisen hyvinvoinnin kustannuksella, sillä joku jossakin on tehnyt minun vaatteeni eikä maailmassa ole mitenkään itsestään selvää, että tuo joku tekee työtään vapaaehtoisesti reiluissa olosuhteissa oikeudenmukaisella palkalla.

Mekkovaihtarit järjestetään maanantaina 28.11. klo 16-20 Valohuoneella Kehräsaaressa.
Lisätietoa tapahtumasta löydän tapahtuman Facebook-sivulta ja –tapahtumasta.
Luottovaate on mukana tapahtumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti