Mekkovaihtarit

tiistai 22. marraskuuta 2016
Teksti: Anna Lehmuskoski / Mekkovaihtarit






Tervetuloa Mekkovaihtareihin, joissa ei oikeastaan ole kyse sinusta.

Laajasti ajatellen Mekkovaihtareiden idea on syntynyt oman ”vaateajatteluni” kehityksen myötä ja tapahtuman juuret voidaan siten jäljittää aina vuoteen 2007. Olin sen vuoden alussa lähtenyt au pairiksi suomalaiseen perheeseen, joka oli vuoden 2004 tsunamin jälkeisessä maailmassa muuttanut töihin kehitysyhteistyöhankkeeseen Malediiveille keskelle Intian valtamerta. Tuo au pair-aikani ei kestänyt kuin puoli vuotta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna nuo Etelä-Aasiassa vietetyt kuusi kuukautta ovat olleet omalle identiteetilleni, maailmankuvalleni ja myös vaatteisiin liittyvälle ajattelulleni valtavan merkityksellistä aikaa.

Olin Malediiveille saapuessani 19-vuotias melko tavallinen suomalainen nuori nainen. Olin asunut koko siihenastisen elämäni Keski-Suomessa ja sisäistänyt vahvasti tietynlaisen tavan kategorisoida ihmisiä, hahmottaa itseään suhteessa toisiin ja rakentaa omaa itsetuntoani. En ole ikinä ajatellut olevani mitenkään erityisen kaunis ja varsinkin parikymppisenä oma ulkonäköni oli mielestäni hiukan karrikoidusti sanottuna kokoelma erilaisia virheitä, joita piti pyrkiä peittämään ja korjaamaan. Tällaisesta minäkuvasta käsin ajattelin, että vaikka en mielestäni ihmisenä ollut kovin hääppöinen, niin kauniilla ja muodikkailla vaatteilla pystyisin korvaamaan puutteita. Niinpä vaatteet, niiden ostaminen ja itseni ilmaiseminen pukeutumiseni kautta olivat minulle tärkeitä asioita ja muistan järkeilleeni jotain sellaista, että jos en ole järin kaunis, niin sentään kuitenkin muotitietoinen.

Elämä Malediiveilla kuitenkin opetti silloiselle itselleni hyvin pian sen, että se mikä Suomessa oli muodikasta, tavoiteltavaa ja “coolia”, ei totisesti ollut sitä muualla - ja päinvastoin. Malediivit on turistisaarien ulkopuolisessa elämässä muslimimaa, mikä asetti pukeutumiselle tietyt vaatimukset, ja malediivilaiset naiset meihin suomalaisiin verrattuna pieniä, siroja ja eksoottisen kauniita. Kun kävelin täyteen tungetun pääkaupunkisaaren ahtaita katuja tasaisessa 30 asteen lämpötilassa muistan tunteneeni itseni isoksi, hikiseksi, valkoiseksi norsuksi, joka oli heitetty paljeteista, kiehkuraisista koristekuvioista ja kirkkaista väreistä pitävien Disney-prinsessojen joukkoon. Lyhyesti sanottuna en ollut yhtään cool enkä edes tunnistanut vallitsevaa pukeutumiskoodistoa.


Vaiherikkaan Etelä-Aasian matkani yhtenä mutkana jouduin viisumivaikeuksien vuoksi lähtemään Malediiveilta melkein koko huhtikuuksi evakkoon Bangladeshiin. Matkailu varmasti ainakin lähes aina avartaa, mutta vaappuvan lentokoneen laskeutuessa Dhakan kentälle maahan, joka mielestäni näytti ydinräjähdyksen kokeneelta, muistan maailmankuvan avartuneen hetkessä kilometrejä. Malediivit oli saanut vaatteisiin nojanneen itsetuntoni pois kartalta jo valmiiksi, ja Bangladeshin tuoma lisä vaateajatteluuni oli tajuaminen, että se, mikä oli Suomessa minun tyylitajuni ilmaisemista ja imagon rakentamista olikin täällä jonkun työ. Ne samat vaatteet, joita olin Jyväskylän Forum-kauppakeskuksessa hipelöinyt, olivat olleet näissä räjähtäneen näköisissä vaatetehtaissa joskus aiemmin jonkun paikallisen naisen (tai lapsen) ommeltavana.

Nyt melkein kymmenen vuotta au pair-aikaani myöhemmin mietin edelleen omaa vaateajatteluani ja sen kytkeytymistä globaaliin maailmaan. Pukeutumisessani kun ei ole kyse vain minusta vaan jokaiseen omistamaani vaatekappaleeseen liittyy muita ihmisiä ainakin kolmella tavalla.

1. Ensiksikin siten, että muoti ja hyvännäköisyys ovat vahvasti sosiaalisia ja kulttuurisidonnaisia asioita. Yhtenä vuonna meillä kaikilla on lantiofarkut, pastellivärejä tai kammottavan sivulla oleva jakaus ja kymmenen vuoden päästä hiukan nolona nauramme vanhoille kuville siltä ajalta. Muodin sattumanvaraisuuden ja muutosalttiuden tajuaminen on saanut minut suhtautumaan oman ulkonäköni ”vikoihini” armollisemmin ja auttanut ymmärtämään, että oman itsetunnon hakeminen loputtoman vertailun kautta on toivoton tie. Itseään kannattaa rakastaa vaatteista huolimatta ja opetella katsomaan omaa peilikuvaansa hyväksynnällä ja ihailulla.

2. Toiseksi omassa pukeutumisessani ei ole koskaan kyse vain minusta siksi, että joku on aina ommellut kaikki vaatteeni jonkinlaisissa työoloissa, joku kuljettanut ne Suomeen ja joku hyötynyt niistä taloudellisesti. Uusia vaatteita markkinoidaan meille voimakkaasti mielikuvien ja imagon avulla ja minäkeskeisten mainoskuvien tulvassa on helppo olla ajattelematta sitä, että joku on tosiasiassa tehnyt kaikki vaatteesi.

3. Kolmanneksi pukeutumisessa ei ole kyse vain sinusta siksi, että oma elinpiirisi määrittelee huomaamattasi paljon sitä, mitä ajattelet vaatteista. Elämme aikaa, jossa uudet vaatteet luovat statusta, shoppailua harrastetaan, sillä hankitaan hyvää mieltä ja vaatteista on tullut melkein kertakäyttötavaraa. Ajattelen edelleen, että vaatteisiin, niiden omistamiseen ja ostamiseen liittyy ja saakin liittyä paljon iloa, mutta samalla toivoisin itseni, oman lähipiirini ja laajemmin meidän rikkaiden länsimaiden alkavan miettiä vaateajatteluamme. Tarvitsetko niitä kaikkia vaatteita, joita ostat? Voisitko lainata jotain tai hankkia käytettynä? Mitä vaatteet ja niiden ostaminen sinulle merkitsee?

Oikeudenmukaisuus on tässä globaalissa maailmassa nähdäkseni oleelliselta osin tahtoa nähdä asioiden välisiä kytköksiä ja syy-seuraus-ketjuja. Toisin sanottuna vaatteiden ostaminen on totta kai omaa toimintaani ja koskee minua, mutta samalla jokaisen vaatteen takana on paljon muita ihmisiä. Lisäksi itse omalla vaatteisiin liittyvällä käyttäytymiselläni viestitän ainakin lähimmille ihmisilleni sitä, miten vaatteisiin ja niiden kytköksiin suhtaudun. Niinpä yksi syy järjestää Mekkovaihtarit onkin muistuttaa itseäni ja toivottavasti myös joitakin muita siitä, että vaatteissani ei ole kyse vain minusta. En halua pukeutua hyvin jonkun toisen hyvinvoinnin kustannuksella, sillä joku jossakin on tehnyt minun vaatteeni eikä maailmassa ole mitenkään itsestään selvää, että tuo joku tekee työtään vapaaehtoisesti reiluissa olosuhteissa oikeudenmukaisella palkalla.

Mekkovaihtarit järjestetään maanantaina 28.11. klo 16-20 Valohuoneella Kehräsaaressa.
Lisätietoa tapahtumasta löydän tapahtuman Facebook-sivulta ja –tapahtumasta.
Luottovaate on mukana tapahtumassa.

Sunnuntaipuoti | Haastattelu

tiistai 15. marraskuuta 2016


LYHENNE SU TULEE SUNNUNTAISTA.

Sunnuntai-mallistossa fiilistellään sunnuntaipäivien hitautta ja rentoutta. Hidasta muotia ja elämäntapaa ylistävä mallisto rakentuu aikaa ja käyttöä kestävillä arvoilla. Tuusulassa asuva ja työskentelevä suunnittelijapariskunta Susan Vatanen ja Roy Aurinko uskovat eettiseen ja ekologiseen tapaan tehdä asioita.



KAIKKI MATERIAALIT OVAT SERTIFIOITUA, VALVOTTUA TUOTANTOA.
Sunnuntai on vaate- ja sisustustekstiilien mallisto, joka valmistetaan käsityönä Suomessa. Mallistossa käytetään ainoastaan 100% luonnonmateriaaleja, joista pellava on Sunnuntain suosikkimateriaali. 


SUUNNITTELIJAN INTOHIMO PUUTARHAAN
näkyy mallistossa viitteinä kasvien muotoihin ja vaatteet ovatkin nimetty kasvien tieteellisten nimien mukaan. 


SUNNUNTAIN RENTO MINIMALISMI 
yhdistyy harkittuihin yksityiskohtiin ja huolelliseen viimeistelyyn. Myös malliston väriskaala on hyvin minimalistinen, musta, valkoinen ja harmaan sävyt ovat pääosassa.


SUNNUNTAI-MALLISTOA MYYDÄÄN SUNNUNTAIPUODISSA
Tuusulassa ja omassa verkkokaupassa. Jälleenmyyjiä löytyy Suomen lisäksi Japanista.


Näin selviät pakkasista

tiistai 8. marraskuuta 2016
Moni valittaa talven kylmyyttä ja sitä, että ulkona jäätyy. Voisin suoraa sanoa, että suurimmalla osalla syy on vaatetus tai sen puute. Pakkasessa pystyy pukeutumaan lämpimästi ja silloin oikeanlaisen takin merkitys kasvaa. Talven pakkasilla takin tehtävä korustuu enemmän, kuin kesällä - sen on oikeasti tarkoitus lämmittää. Kesällä riittää, kun heittää vähän huivia tai pitkähihaista lämmikkeeksi. Talvivaatteissa kannattaa kiinnittää huomiota materiaaleihin. Ei ole muutenkaan pahitteeksi lukea vaatteiden materiaalilappuja. Talvella kannattaa suosia villaa eri muodoissa. Merinovilla ja kashmir ovat erilaisia villatyyppejä ja erittäin ihania iholla.



Puhun usein siitä, että mitä eroa villakangastakilla ja "villakangastakilla" on sillä tällä on suuri merkitys paleleeko vai ei. Vastaushan on yksinkertaisuudessaan; Materiaalit ja lämmittävyys. Villakangastakki on nimensä mukaisesti materiaaliltaan suurimmaksi osaksi (70-80%) tai kokonaan villaa. "Villakangastakit" taas sisältävät yleensä villaa alle 30%. Muita materiaaleja niissä on mm. nylon ja polyesteri. Nämä ovat keinokuituja. Keinokuidut valmistetaan öljystä ja ovat muovia. Maalaisjärjelläkin ajateltuna; muovi ei lämmitä iholla. Keinokuidut eivät lämmitä talvella, vaikka tuntuisivat kaupassa "niin ihanan pehmeeltä, että tää on varmaan lämmin". Tuotelappuun vilkaiseminen usein kertoo totuuden.

Selasin ketjuliikkeiden verkkokauppoja. Valikoima oli surkea, mutta parantunut viimeisen vuoden aikana. Kuitenkin parhaat löytöni olen tehnyt kirpputorilta, enkä kyllä edes omista kuin second hand -takkeja. Suosikkini on Fida (tarkemmin ottaen Tampereen Kuninkaankadun Fida), jossa on aina hyvä valikoima. Villakangastakit ovat yleisesti ottaen malliltaan ajattomia, joten käytettynä niitä pystyy löytämään helposti. Olen maksanut takista riippuen 7-35€/kpl, joka on hyvin vähän lämmittävästä takista. Yksi rakkaimmista on 7€ punainen villakangastakki, joka on 100% villaa ja valmistettu aikoinaan Suomessa.



Tämä ohjehan käy suoraa myös muihinkin; oikeat karvaturkit ja -takit vs. keinokarva. Keinokarvatakkini lämmittää mukavasti +5 asteen keleillä (jos sillonkaan), kun taas pitkä aito karvatakkini pitää lämpimänä myös kovemmilla pakkasilla. Suosittelen jättämään keinokarvakaulukset kauppaan sillä ne eivät lämmitä, menevät huonoksi nopeasti ja ovat rahan hukkaa. Keskieuroopassa ehkä pärjää niillä, mutta täällä pohjolassa tarvitsemme oikeasti lämmittäviä vaatteita ja asusteita! Takkien lisäksi kannattaa kaapista löytyä lämpimiä huiveja, pipoja, villapaitoja ja muita villaisia vaatteita, kuten kuvan ihana merinovillainen mekko. Talvellakin voi pukeutua tyylikkäästi ja lämpimästi.

Note to yourself: Tarkista materiaali.

Cobblerina | Haastattelu


Cobblerina -nimi kertoo yrityksen tarinan. Cobbler eli suutari kuvaa yrityksen takana vaikuttavan Sanna Niskasen taustaa taitavana käsityöntekijänä. Kun tämä käsityöläisyys yhdistetään naiselliseen muotoiluun, saadaan jotain ballerinamaisen ihastuttavaa. Näin yhdistyvät kaksi erilaista maailmaa.

Cobblerina on vuonna 2012 perustettu designyritys. Cobblerinan tämänhetkiseen mallistoon mallistonsa, johon kuuluvat pääasiassa laukut sekä muut pienet asusteet, kuten kukkarot ja kännykänsuojat sekä ylijäämämateriaaleista tehdyt korut. Nahka on Cobblerinan tuotteiden pääasiallinen materiaali sen kestävyyden vuoksi.

Cobblerinan tuotteet eivät vaihdu sesongin mukaan, sillä sesonkiajattelu vie pohjan tyyliltä ja pakottaa ihmiset nopeaan ja kestämättömään kuluttamiseen. Yrityksen suunnitteluideologian vahvana pohjana onkin pitkäaikaisten luottotuotteiden valmistaminen asiakkaille. Tällä hetkellä Cobblerinan malliston suosituimmat tuotteet ovat pieni suloinen London-laukku sekä ihastuttava rusettilaukku, joita löytyy useissa väreissä sekä kahdessa koossa.

Löytyykö lainaamosta kurvikkaille?

torstai 3. marraskuuta 2016
"Sieltä ei taida löytyä mun kokoisille"
"Teillä ei varmaan oo näin isoja kokoja"

Yleisimpiä ennakkoluuloja joita saamme kuulla. Iloksemme voimme kertoa, että valikoimastamme löytyy tällä hetkellä kokoja 34-48. Kehotamme silti aina kokeilemaan, koska koot vaihtelevat eri merkeillä. Mediumia ei ole olemassakaan. On vaan erikokoisia ja mallisia vaatteita. Myös vartalotyyppisi vaikuttaa vaatteen istuvuuteen. On normaalia, että ylä- ja alaosa saattavat olla erikokoisia.

Stylisti Sohvi Nyman kävi katsomassa Luottovaatteen avajaisissa löytyykö valikoimastamme mitään sopivaa.

"Olin positiivisesti yllättynyt, koska avaijaisiin mennessä hieman mietin, että onko siellä mitään mikä mahtuu päälleni tai mistä pidän."
- Sohvi Nyman



1. Paita - Mukava (M) | Hame - Alina Piu | Laukku - Lovia

2. Paita - Arela (XL) | Hame - Alina Piu | Laukku - Lulle





3. Mekko - Vanha Narttu (M) | Kengät - Suca Shoes

4. Toppi - LumiWAU (L) | Hame - Nouki (M) | Kengät - Suca Shoes
'

5. Mekko - Jatuli (38)

6. Mekko - Excuse My BonBon (42-44) | Laukku - Lulle




7. Toppi - LumiWAU (L) | Hame - Excuse My Bonbon (40-42) | Laukku - Lovia

8. Mekko - Excuse My Bonbon (44-46) | Kengät - Suca Shoes

Tässä vain pieni osa valikoimastamme ja uutuuksia tulee lähes viikottain. Löytyykö lainaamosta kurvikkaille? No hyvällä omalla tunnolla voimme todeta, että löytyy!